Psalms 31

Toivo ei saata koskaan häpeään

1Veisuunjohtajalle; Daavidin psalmi. 2Herra, sinuun minä turvaan. Älä salli minun ikinä häpeään joutua, vapahda minut vanhurskaudessasi. 3Kallista korvasi puoleeni, riennä, pelasta minut. Ole minulle turvakallio, vuorilinna, johon minut pelastat. 4Sillä sinä olet kallioni ja linnani, ja nimesi tähden sinä minua johdat ja talutat. 5Sinä päästät minut verkosta, jonka he ovat virittäneet eteeni, sillä sinä olet turvani. 6Sinun käteesi annan henkeni, sinä, Herra, lunastat minut, sinä uskollinen Jumala. 7Vihaan niitä, jotka seuraavat turhia epäjumalia, mutta minä turvaan Herraan. 8Iloitsen ja riemuitsen armostasi. Kun sinä katsoit kurjuuttani, sinä tunsit sieluni ahdistukset, 9etkä jättänyt minua vihollisen valtaan, vaan asetit jalkani aukealle. 10Armahda minua, Herra, sillä minulla on ahdistus. Silmäni on surusta riutunut, niin myös sieluni ja ruumiini. 11Sillä elämäni kuluu murheessa ja vuoteni huokauksissa. Voimani on rauennut pahojen tekojeni tähden, ja luuni ovat riutuneet. 12Kaikkien ahdistajieni tähden minä olen tullut pilkaksi, ylenpalttiseksi pilkaksi naapureilleni, kauhuksi tuttavilleni. Ne, jotka minut kadulla näkevät, pakenevat minua. 13Olen unohtunut ihmisten mielistä kuin kuollut, olen kuin rikottu astia. 14Sillä minä kuulen monen parjaukset, kauhua kaikkialta, kun he keskenään pitävät neuvoa minua vastaan ja aikovat ottaa minulta hengen. 15Mutta sinuun, Herra, minä turvaan; minä sanon: "Sinä olet Jumalani." 16Aikani ovat kädessäsi, pelasta minut vihollisteni kädestä ja vainoojistani. 17Valaise kasvosi palvelijallesi, pelasta minut armossasi. 18Herra, älä saata minua häpeään, sillä sinua minä huudan avukseni. Jumalattomat tulkoot häpeään ja vaietkoot helvetissä. 19Mykistykööt valheen huulet, jotka puhuvat vanhurskasta vastaan röyhkeästi, ylpeästi ja ylenkatseellisesti. 20Kuinka suuri on sinun hyvyytesi, jonka talletat sinua pelkääville ja jota osoitat sinuun turvaaville ihmislasten edessä! 21Sinä peität heidät kasvojesi suojaan ihmisten juonitteluilta. Sinä kätket heidät turvaan kielten riidalta. 22Kiitetty olkoon Herra, sillä hän osoitti minulle ihmeellisen armonsa piiritetyssä kaupungissa. 23Minä sanoin hädässäni: "Minut on sysätty pois silmiesi edestä." Kuitenkin sinä kuulit rukousteni äänen, kun sinua huusin. 24Rakastakaa Herraa, kaikki hänen pyhänsä. Herra varjelee vilpittömät, mutta ylpeille hän kostaa ankarasti. 25Olkaa lujat, ja olkoon sydämenne rohkea, te kaikki, jotka Herraa odotatte.

Copyright information for FinSTLK2017